Fiiliksiä

 Olen työskennellyt nyt kolme viikkoa unelmaduunissani, ja olen sen aikana huomannut työni hyvät sekä huonot puolet. Haluankin siksi kirjoittaa ajatukseni ylös omasta työstäni, mutta myös siitä, mitä työnhaussa kannattaa ottaa huomioon, etenkin jos koko työnkuvan saa päättää itse.
 Niin kuin osa teistä saattaakin tietää, lähdin luomaan unelmaduuni ideaani oman ongelmani pohjalta. Halusin nuorten löytävän itselleen tekemistä niistä paikoista, joita ovat jo ennestäänkin tottuneet käyttämään. Minua haastateltiin Kouvolan sanomiin, sekä Duunista toimeen sivuille, joista löydät tarkempaa tietoa koko suunnitteluprosessista.
 Ajattelin jakaa työnkuvani risuihin ja ruusuihin, jotta sekä te, että minä itse näen, mitä tulee ottaa huomioon oman idean kehittämisessä.
 Työssäni on paljon hyviä puolia, joista ensimmäinen on itse koko työni, sillä olenhan sen itse saanut suunnitella. On ollut mahtavaa päästä tekemään töitä juuri niin kuin itse tykkää. Saan tse päättää työaikani, vaikka tunnit ovat toki määrättyjä. Tämä seikka onkin tosi tärkeä tässä työssä, sillä jotkin tapahtumat voivat olla minä aikana hyvänsä. Pidän myös itse työskentelytavastani, sillä saan tehdä töitä yksin, enkä joudu koko ajan olemaan kontaktissa muihin, niin kuin esimerkiksi asiakaspalvelussa. En toki tarkoita, että se olisi paha asia tai en siihen pystyisi, mutta viihdyn enemmän yksin työni parissa. On ollut myös aivan mahtavaa päästä tutustumaan niin moneen eri paikkaan ja tapahtumaan ja niiden tarjoamiin ajanvietteisiin, joita ei muuten olisi tullut edes ajatelleeksi!
 Ruusujakaan ei kuitenkaan ole ilman risuja, ja siksi haluan myös jakaa teille ne ei-niin-mukavat asiat työssäni. Vaikka oletinkin, että saan tehdä ja päättää kaikesta aivan itse, osoittautui odotukseni kuitenkin vääräksi. Halusin tehdä vinkkejä sellaisista tapahtumista ja paikoista, joista nuoret ovat varmasti kiinnostuneita, ja joista minun olisi itsenikin ollut mielenkiintoista kertoa ja ottaa selvää. Soittopyyntöjä tuli kuitenkin useampi, ja olen sen vuoksi "joutunut" tekemään juttua ehkä hieman pakollakin sellaisista asioista, mitkä eivät yksinkertaisesti vain sovi kohderyhmälleni. Toisena asiana ovat työtunnit. Kahdeksan tunnin työpäivät eivät ole todellakaan kovin helppoja, sillä työni on pääsääntöisesti istumista, vaikka oletin kierteleväni kohteesta toiseen kertomassa niiden tarjonnasta. Jonain päivinä saatan istua viisikin tuntia luppoaikaa, kun yritän pakon edestä keksiä jotain tehtävää.
Unelmaduuni-kilpailu ei siis todellakaan ole niitä varten, jotka kuvittelevat ideallaan tekevän helposti rahaa. Työn täytyy olla hyvin suunniteltu, ja oikeasti toteutettavissa oleva. Ja vaikka idea vaikuttaisi kuinka hyvältä tahansa, on jokaisessa työssä aina ne omat huonotkin puolensa, joihin pitää osata varautua. Itse koen kuitenkin unelmaduunini auttaneen minua ja antaneen minulle hyvät saumat jatkotyöskentelyä varten. Eli loppujen lopuksi hyvää on paljon paljon enemmän, kuin huonoa.
  Mikäli osallistut kyseiseen tai vastaavaan kilpailuun tulevaisuudessa, vinkkinä sulle, että lähde kehittämään sun ideaa omien kiinnostusten tai vaikka harrastuksen pohjalta, niin työ on ainakin jotain sellasta, missä sä oot hyvä ja se tuntuu mukavalta.